Rannikkorastien myötä moni kuntoilija on löytänyt uuden harrastuksen tai vanha harrastus on herännyt henkiin. Viime kesänä jo Venlojenkin viestissä ensi kertaa suunnistanut Päivi Julku kertoo omista ajatuksistaan suunnistuksen suhteen ja avaa samalla uuden Rannikkorastien Viikon Kasvo -sarjan.
Oma suunnistustaustasi? Milloin aloitit? Mitä muuta urheilua taustalla? Mikä sai aloittamaan?
-Suunnistin ekan kerran yläasteen jälkeen heinäkuussa 2008 (taisi olla juuri Rannikkorasteilla). Tykkäsin lajista kyllä koulussakin, mutta koska lähipiirissä ei ollut ketään suunnistusta harrastavaa, jäi suunnistuskerrat niihin koulun liikuntatunteihin. Tuolloin kesällä 2008 päätin poikaystäväni kanssa lähteä kokeilemaan lajia uudestaan. Poikaystäväkään ei ole "ammattilainen", mutta oli harrastanut suunnistusta useamman vuoden ja osasi hyvin neuvoa perusasiat. Urheilu oli lähellä sydäntäni jo ennen tätä, olin harrastanut juoksua ja talvisin hiihtoa enemmänkin jo parin vuoden ajan.
Mikä suunnistuksessa on parasta?
–Suunnistuksessa on varmaankin parasta se onnistumisen tunne mikä tulee, kun jokin rata menee omiin taitoihin nähden hyvin. Juoksulenkillä sellaista onnistumisen iloa on vaikea saavuttaa. Laji tarjoaa myös älyllistä haastetta, toisin kuin aiemmin harrastamani urheilulajit. Ja onhan rasteilla aina sellainen pieni kilpailuhenki, metsässä tulee välillä juostua sellaisilla sykkeillä, joilla ei maantiellä jaksaisi juosta kuin muutamia metrejä. Tämä ei toki välttämättä ole aina hyvä juttu, koska juoksuvauhti on vain yksi tekijä onnistuneen suunnistussuorituksen saavuttamiseksi ja liika vauhti kostautuu usein "pummailuna" (yksi seikka lisää mikä tekee lajista hienon)…
Mitkä ovat "tulevaisuuden suunnitelmat" suunnistuksen suhteen? Jukolaa? Rastiviikkoja? Kansallisia kilpailuja? Vai ihan omaksi huviksi?
-Jukolaan ollaan lähdössä, toista kertaa. Pelonsekaisin tuntein odotan Kytäjän vaativiksi kehuttuja maastoja… 🙂 Varmaan muihinkin kisoihin tulee lähdettyä, jos lähitienoilla jotain järjestetään. Viime vuonna kävin syksyllä Raatojuoksussa Sipoossa, sinne täytynee lähteä myös uudestaan, toivottavasti tällä kertaa hyväksytyllä suorituksella (viime vuonna unohtui harmittavasti juomarastilla leimaus).
Mitä mieltä Rannikkorasteista? Meinaatko tahkota Rannikkorasteja nyt ihan maksimaalisen määrän?
-Rannikkorastit ovat aina mielestäni hyvin järjestetty tapahtuma ja rastiväliajat ja reittihärveli antavat mielenkiintoisen mahdollisuuden "jälkipeliin". Ainakaan äkkiseltään ei tule mieleen mitään parannettavaa. Eiköhän Rannikkorastit tule aika ahkeraan kierrettyä, ihan kuten viime vuonnakin.
